Sen verran boheemiutta kirjastonestorillakin täytyy olla, että työpöytä on mullin mallin. Inspiraation iskiessä ei ehdi järjestelemään. Noh, ken on vaatekaappiini kurkistanut, tietää, että viikkauksiin ei ole suotu minuuttia enempää.

Toisaalta olen ekstratarkka: värisävyjen ja somistusten tulee sointua toisiinsa. Pelkkä imurointi ei näy missään; samalla pitää vähän käännellä tyynyjä ja vaihdella somisteita. Piristävää!

Askarrellessa etsin pitkäänkin värssyn ja kuvan symbioosia. Lahja-albumin käyn läpi monta kertaa ennen kuin lähetän sen maailmalle. Uudet kuvat ja tekstit houkuttelevat seireenien lailla saksien ja liiman pariin. Silloin elämä on parasta.